Mustaa lunta

Helsingissä lapset eivät koe oikeaa talvea. Se kestää kuukauden ja lumi sulaa päivän kuluessa likaiseksi rännnäksi läärääntyen kengänpohjissa. Vanhemmilla on vaikeuksia päättää aamulla pistäisikö lapselle talvikengät vai kumisaappaat. Kuravaatteet pitää aina varmuuden vuoksi pakata mukaan. Entä uusi hieno talvihaalari, onko sille tarvetta tänä talvena? Ensi talvena siitä on jo kasvettu yli, pitäähän sitä käyttää. Reissuvihossa lukee päivän jälkeen, että lapselle tuli leikeissä liian kuuma, vaikka aamulla oli pakkasta. Seuraavana päivänä lapsi palelee, kun vaatetta on pistetty vähemmän.

Aamulla pihalta kuuluu villi huuto. Ensilumet ovat aina yhtä ihmeellisiä. Lapset temmeltävät innoissaan ja rakentavat kuraisia lumilinnoja valkeamman lumen puutteessa. Joka vuosi lumi on yhtä ihmeellistä. Miksei olisi? Joka vuosi lumi saa hymyn niin lapsen kuin aikuisenkin kasvoille. Turistit hämmästelevät valkeutta ja valoa pimeyden keskellä, teinit suutelevat kevyiden hiutaleiden takertuessa hiuksiin katulampun loisteessa. Kuusikot notkuvat lumen painosta ja pulkkamäet raikuvat innokkaista hihkaisuista. Jouluna on taas mustaa.

Talven jatkuessa useamman kuukauden, ei kukaan ole enää tyytyväinen. Liikennöintiä hankaloittavat kinokset, katolta tippuva lumi, pirullinen pakkanen ja liukkaat kadut ovat ainainen valittamisen aihe. Niin tottumaton turisti kuin supisuomalainen tallaaja tahtoisi jo luopua talvivaatteistaan. Eikä Helsingissä ole edes valkeita kuusikkoja. Valkea onni muuttui harmaaksi jo aikapäiviä sitten. Joulun lumenpuutteessa kukaan ei olisi kaivannut talvea enää tammikuuksi.

Me murskaannumme lumen painon alle, tipumme heikkoihin jäihin ja sammumme pakkaseen. Emme ikinä opi. Tulisi siis jo kevät. Lämpimät säteet johtaisi kesään. Kesäyöt ovat vielä romanttisempia kuin ensisuudelmat hellässä lumisateessa. Ei arjen stressiä, ei pimeyttä, ei paksuja vaatteita, eikä riskiä nukahtaa lumihankeen. Ainut joka jaksaa vielä nauttia tästä melankoliaa ilmentävästä vuodenajasta on räntäsateessa leikkivä lapsonen.

Äiti huutaa, sillä vaatteet ovat taas kuraiset ja litimärät. Lapissa sataa lunta kai vielä toukokuussakin. Onneksi Helsingissä on lämmin. Niin lämmin, ettei oikea talvi koskaan pysy täällä liian pitkään.

Sanja