Hän

Hän saapui huoneeseen ensin varmistellen, joko voi astua sisään. Toivotimme hänet tervetulleeksi, muttemme olleet itsekään varmoja saisimmeko aloittaa ilman arvioivaa tahoa. Hän sulki oven perässään ja istui eteemme jännittyneenä. Fyysinen olemus kertoi kaiken: hän väänteli käsiään ja oli poikkeuksellisen vakava, melkein tunsin hänestä kumpuavat värähtelyt. Aloitimme. Hymyilimme kaikki. Emmehän voineet olla hymyilemättä. Hänen karismaattisuutensa ja käyttäytymisensä saa niin naisen kuin miehenkin sulamaan.

Session aikana hänkin rentoutui pikkuhiljaa. Minä kuuntelin kiinnostuneena muiden vuoropuhelua, mutten saanut sanaa suustani. Tiedän, että alan liian helposti lavertelemaan asiaan kuulumattomia, joten odotin omaa vuoroani. Vihdoin oli sen aika. Jos joku olisi kertonut minulle etukäteen kuinka paljon jännittäisin, en olisi uskonut häntä. Hymyni takana jännitin koko ajan. Kysyin kysymykseni. Mietin, kuulostanko vakuuttavalta. Mitä, jos kysymykseni on hänen mielestään typerä, osaisinko tarkentaa asiantuntevasti?

Hän katsoi minua silmiin. Ihanat silmät. Älä punastu, äläkä käännä katsetta - ajattelin. Kuuntelin hänen vastauksensa. Ilmeisesti puheenvuoroni oli ollut hyvä ja selkeästi muotoiltu. En änkyttänyt, pysyin asiallisena. Ainoastaan lisäsin loppuun hieman turhia täytesanoja. Miksi aina pitää tehdä niin? Onko se jokin puolustusreaktio todellisten tunteidensa kätkemiseksi? Mitä vahvemmilla tunteilla puhuu, sitä enemmän niitä väljäämättä tulee - sitä typerämmältä kuulostaa. Yritin kuunnella hänen sanojaan, mutten pystynyt todella keskittymään niiden sisältöön hänen kauniin olemuksensa edessä.

Aika loppui ja hän lähti. Mietin, koska näkisin hänet taas. Viimeisiksi sanoikseen hän oli kehunut meitä poikkeuksellisen vuolaasti. Voi kunpa vain voisin olla erityinen hänen silmissään, enkä vain osa ryhmää. Meitä ei yhdistänyt enää mikään, sillä yhteiset velvollisuutemme olivat ohi. Muutama asia jäi askarruttamaan. Mietin, lähettäisinkö hänelle sähköpostia kysyäkseni niistä, vai olisiko se häirintää postitulvan ollessa muutenkin suuri. Miksi pidän itseäni niin vähäpätöisenä hänen rinnallaan? Meidänhän tulisi kaikkien olla yhdenveroisia.

Sanja