Ala
kirjoittaa! Älä vingu sellaista elämää, jota sinulle ei ole luvattu. Itse
rakensit harhakuvat omasta lahjakkuudestasi ja loistavasta maailmasta. Kirjoita
kuin oppilas vihkoonsa. Tuhat kertaa syy siihen, miksi teit väärin, miksi
itket, mikset onnistunut. Ja miten pitäisi muuttaa tapansa? Tehdä töitä niska
limassa, kuten kunnon kansalainen. Jättää unelmat ja läppäri sohvan nurkkaan.
RAATAA. Ansaita rahaa ja poistua sen köyhäinavustuksen piiristä, jota kutsutaan
valtion antamaksi tueksi. Siitä ei riitä vuokran jälkeen kuin viisikymppiä
elämiseen. Hyvä viskikin maksaa enemmän. Lainataan, köyhdytään, rappioidutaan ja
ikävöidään sellaista elämää, jossa tästä hommasta tienaisikin jotain.
LOPETA!
UNOHDA SE!
Kaikki
ymmärtävät, että elämä on hyvin vaikeaa. Mutta sehän on vain elämän luonne. Ei
sinulla mene yhtään huonommin kuin muillakaan. Oikeastaan menee ehkä jopa
paremmin, jos sinulla on varaa kirjoittaa siihen läppäriisi sohvan nurkassa
naiiveja tarinointeja, tekemättä mitään muuta. Ja silti elät! Mutta mietit aina
itseksesi, onko elämä sen arvoista, jos aina tulee torjutuksi ja apurahat
jäävät saamatta. Luovuuden rajat ovat tulleet vastaan ja päästä ei löydy kuin
lapsuudesta poimittuja leppäkertturunoja. Ei mitään uutta. Ei jännittävää. Ei
mitään, mikä saisi jäävuoren kohoamaan meren pinnalle niin, että edes joku
näkisi siitä jotakin.
Nuku,
nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki.
Sinun
ei tarvitse enää jaksaa.
Vaikka
äiti ei enää silitä pientä pehmeää päätäsi. Voit silittää itse itseäsi. Runoile
unilauluja. Olethan lahjakas. Huomenna on uusi aika nousta lentoon. Ehkä
silloin joku vihdoin näkee.
Lennä,
lennä leppäkerttu – ison kiven juureen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti